Tältäkö tuntuu kun on oikealla polulla?

Alan vaihtamiseen liittyvät suunnitelmani ovat nyt ihan yllättäen lähteneet etenemään. Olen ollut iloinen ja kiitollinen siitä että palaset ovat alkaneet loksahdella paikoilleen. Tuntuu että asiat järjestyvät ihan itsestään ja ratkaisut ongelmiini suorastaan tippuvat syliin!  Ajattelen jotakin ongelmaa ja hetken kuluttua ratkaisu tulee vastaan jollakin lailla; luen ratkaisun lehdestä, satun katsomaan tv-ohjelmaa jossa käsitellään samaa asiaa, avaan radion juuri oikealla hetkellä. Olen hymyillyt tällä viikolla itsekseni aika paljon, kun näitä yhteensattumia on tapahtunut. Työkaverit alkavat ehkä pian epäillä jotain :)

Aloin pohtia, että ovatko ratkaisut olleet aiemminkin nenäni edessä, mutta en ole vain huomannut niitä? Onko negatiivisuuteni estänyt minua näkemästä asioita selkeästi? Vai tapahtuuko kaikki helposti sen vuoksi, että olen ensimmäistä kertaa elämässäni menossa oikeaan suuntaan?  Joka tapauksessa olen äärimmäisen kiitollinen.

Luin tällä viikolla erään yhteensattuman ansiosta Sanna Mämmin kirjan Elämänvoimaa ja se resonoi hyvin voimakkaasti. En voinut laskea kirjaa käsistäni, vaan luin sen kannesta kanteen yhdeltä istumalta. Kirjan teemoja ovat ilon löytäminen, kehon kuunteleminen, pysähtyminen, rehellisyys itselle sekä unelmien luominen. Kirjassa annetaan selkeät ohjeet elämästä nauttimiseen. Suosittelen kirjaa kaikille jotka ovat hukanneet itsensä tai elämänsä suunnan arjen kiireeseen.

Viisaat sanat kirjan takakannesta:
"Kaikki on mahdollista, kunhan vain pysähdyt kuuntelemaan itseäsi. Jos haluat löytää elämääsi lisää iloa ja nauttia tästä hetkestä, uskaltaudu muutokseen. Kuulostele unelmiasi ja tee niistä totta. "

Kuopasta ylös

 

Vihdoinkin on hyvä fiilis! Olen pitkään vellonut negatiivisuudessa ja ajoittain pyöriskellyt itsesäälissä, mutta tällä viikolla olen päässyt kapuamaan ylös negis-kuopasta ja saanut nostettua mielialaani yksinkertaisin keinoin. Nyt oikeasti tajusin sen, kuinka suuri merkitys omalla asenteella on. Olen tiennyt sen toki aiemminkin, mutta vasta nyt todella sisäistin tuon asian. Tällä viikolla olen nauttinut syksyisestä luonnosta ja viettänyt paljon aikaa ulkona. Luonnossa oleilu tekee hyvää! Olen myös palautellut liikunnan harrastamisen vähitellen arkeeni, liikkuminen on jäänyt harmittavan vähäiseksi alkuvuonna.

 

Aiemmin harrastin liikuntaa säännöllisesti ja nautin siitä, mutta viime kuukaudet ovat menneet enemmänkin sohvalla makoillen. Olen selitellyt  itselleni ettei minulla ole voimavaroja liikuntaan, koska olen niin väsynyt töiden jälkeen. Olen laiminlyönyt myös muita harrastuksiani samasta syystä. Ymmärsin, että päästäkseni tästä kierteestä minun täytyy muuttaa ajatusmallini ja alkaa toimia toisin. Joten viime viikonloppuna lupasin itselleni että kahden viikon ajan harrastan liikuntaa jossain muodossa joka päivä.  Toivon että parin viikon "tehokuurin" jälkeen liikkuminen alkaa tuntua niin hyvältä, että siitä tulee tapa ihan itsestään. Koska liikunta vähentää stressihormonien määrää, se varmasti myös osaltaan vaikuttaa mielialaan positiivisesti. Olen liikkunut tällä viikolla joka päivä  ja olo on ollut todella virkeä ja pirteä, tätä lisää!