Parhaat asiat ovat usein ilmaisia

Keskustelin ystäväni kanssa siitä kuinka parhaat asiat ovat usein ilmaisia ja mieleeni palasi toissa kesän lomamatka Berliiniin. Tuon matkan ehdoton kohokohta oli ilmainen klassisen musiikin ulkoilmakonsertti Bode-Museon edustalla. Osuimme paikalle sattumalta ja ihmettelimme ihmispaljoutta. Pian selvisi että paikalla oli alkamassa ilmaiskonsertti ja päätimme jäädä nauttimaan musiikista.

Museon porrastasanteelle oli tuotu piano ja yleisö sijoittui museon edustalle, Spree-joen ylittävälle kävelysillalle. Sillalle oli aseteltu puutarhatuoleja siisteihin riveihin, mutta ihmisiä oli niin paljon ettei kaikille riittänyt istuimia. Päädyimme istumaan maahan (=kadulle keskelle kävelysiltaa), satojen muiden eri-ikäisten ihmisten joukkoon. Tunnelma oli välitön ja ihmiset odottivat konsertin alkua hyväntuulisina.
 

Konsertin alettua huomasimme heti, että pianistit olivat todellisia ammattilaisia. Oli ilo päästä kuuntelemaan klassista musiikkia taitavasti esitettynä. Lämmin elokuun ilta pimeni hiljalleen ympärillämme nauttiessamme konsertista ja tunnelma oli sanoinkuvaamattoman kaunis.

Parituntinen vierähti aivan liian nopeasti ja konsertin viimeisenä kappaleena esitettiin Brahmsin kehtolaulu:

                                

Ihmiset alkoivat spontaanisti hyräillä mukana. Ensin hyräily kuului vaimeana, mutta se voimistui vähitellen yhä useamman liittyessä mukaan sanattomaan yhteislauluun. Tuo hetki oli lumoavan kaunis ja silloin koin häivähdyksen siitä, kuinka kaikki on yhtä.